Purrin viikonloppuun kuului:
Sienestys
Metiin metsään ja muistin itse vain, että näitä ja näitä ja näitä olen kerännyt joskus 10 vuotta sitten. Sovittiin et googletetaan ne sit kun päästään pirtille varmuuden vuoksi. Tiesin haperot ja rouskut epävarmana. Tatit kanttarellit ja suppilovahverot tunnistan varmasti.
Mettässä oli myös jeegermaisteria mukana, oli vinkkua ja kaikenmuun näköistä, ettei nestehukka iske. Loppujenlopuksi pienessä humalatilassa todettiin, et heitetään kaikki kattilaan keitetään eli ryöpätään ne ja syödään vaan paistettuna. Paras idea, mutta googlettamiset jäi kokonaan välistä.
(Näin syntyy niitä iltalehden tarinoita, kun viisi henkeä söi epäkuranttia ja sai ruokamyrkytyksen..)
Aamulla kun heräsi, pienen autoepisodin, sieniepisodin, puolukkaepisodin ja made-episoden jälkeen ei voinu kun kattoo sienikeittoa ja todeta, että ollaanhan hengissä kaikki. Kamala oli oli mut se ei johtunu sienistä, mut nauratti kyllä ihan mauttoman paljon.
On aina opetettu, et jos et tunnista sientä, et sitten kans syö, mut nyt tehtiin toisin ja täs sitä kerrotaan rajakokemuksia. Tosin, eihän suomessa varmaan ees sellasia sieniä ole, mitkä tappais oikeasti ja välittömästi, ellei nyt sit kärpässieniä tai korvasieniä tai muita takuuvarmasti tunnettuja myrkyllisiä ota huomioon.
Ja niitäkin saa syödä sit ihan enemmän kun yhden saavillista kohti. (Jos mulle on valehteltu, niin sit olen väärässä tuon asian kanssa...)
Elkää tehkö näin. Mutta sen sijaan tajuttiin, että viime lauantaina ei syöty mitään ostettua.
Perkasin mateet itte ja laitettiin grilliin. Sienet haettiin itte ja laitettiin kiehumaan, punaviiniherukat ja puolukatkin kerättiin itse viinin sekaan jälkiruuaksi. Vielä kun viininsä tekisi ite ois bueno homma.
Sekin on tosin jo tehty.
Valoisa tulevaisuus, kannattaa käydä hakeen sienet vielä kun niitä saa sieltä. Voi olla, että nekin on sellanen katoava luonnonvara, et saa etsiä kissojen ja koirien kanssa.